Omatoiminen puhelin!

Myönnän. Olen laiska pitämään yhtetyttä puhelimella ystäviini ja tuttaviini. Onneksi (vai onko?) omistan hyvin omatoimisen puhelimen. Kun menin ystävättäreni luo "ompeluseuroihin" päätti laukussani ollut puhelimeni soitella aivan omatoimisesti ensin eräälle entiselle esimiehelle (joka tässä tapauksessa on tosin nainen) ja heti sen jälkeen siskon miehelle. Tämä kelvoton nokialainen ystäväni taisi aiheuttaa muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen siskon perheessä, kun linjalta kuului vain hurinaa. Ties missä onnettomuudessa minun luultiin olevan. Olen kovasti pahoillani tästä omatoimisuudesta.

Tutkin sitten puhelimen lokitietoja ja kas kummaa! Olihan tuo aktiivinen ryökäle soitellut aikaisemminkin pari viikkoa sitten mm. entiselle työkaverille, eläinlääkärille ja erääseen auton huoltoliikkeeseen. Mitä lie asiaa puhelinparalla olisi noille ollut?

Yhteistä näille kaikille numeroille on se, että ne löytyvät puhelimen muistissa olevista yhteystiedoista sekä se että mihinkään näistä numeroista minulla ei ole ollut tarvetta ottaa yhteyttä yli vuoteen, joihinkin aika on vielä paljonkin pidempi. Mitäpä sitä turhia numeroita muistissa pitämään lienee puhelin tuumannut. Käyttöön vaan!

Nämä eivät olleet ensimmäiset inhokkitemput ko. telehvoonilla. Toisinaan se on lopettanut puolestani puheluni vaikka kesken sanan. Joskus sitä ei ole saanut ymmärtämään, että painettaessa tekstiviestin "lähetä" painiketta, puhelimen olisi pitänyt suorittaa tietty tehtävä. Multimediaviestitkin ovat joskus sille aivan tuntemattomia. Koska ei kuitenkaan ole kysymys ihan kamalan vanhasta laitteesta, on vaikea laittaa moisia tempauksia minkään teledementiankaan piikkiin.

Palkinnoksi tästä kaikesta kuitenkin nappasin sim-kortin pois ja otin tilapäiskäyttöön ikivanhan kapulan. Kännykkäkauppaan taitaa olla siis asiaa heti loman alussa (ehkäpä jo huomenna)!

 SYYLLINEN!