Pakoilimme remonttia! Terveisin ruokahirmu eli nyt maittaa kisulle ruoka - todella!

Tänään on ollut tapahtumarikas päivä kissoilla. Asuminen makuuhuoneessa jatkuu edelleen jo totuttuun tapaan.  
Remonttimies tuli aamulla ja vuorossa oli mm. lattiakaivon vaihto. Koska jo ennakolta osasimme odottaa kovaa meteliä, kun betonilattiaa piikataan auki, kutsuimme itsemme melun ajaksi sukulaisvierailulle.Kuljetuskopat esiin, kissat koppiin ja mummulle suihkuvehkeet kassiin. Kissoille vielä eväät mukaan. Kissamummu varsinkin protestoi koppaan menoa vastaan.Yleesä järjestely tietää eläinlääkärikeikkaa. Kyllä Kissamummu häkeltyi aivan, kun mentiinkin ihan tuttujen ihmisten luo vierailulle.

Ruoka ei tosin siellä maittanut lainkaan, vaikka Kissamummu yleensä pitää huolen, että klo 15 pitää olla tarjolla jotakin syötävää, jos palvelijoitaan, ihmisiä, on lähettyvillä. Mutta Pikkukissa söi. Söi aamulla kotona, söi kylässä, söi kotiin tullessa, söi illansuusa, söi illalla..... Nyt taitaa ottaa takaisin sen kaiken ravinnon puutteen, mistä alkuviikolla kärsi. Ja, jos ei ruokaa ala siinä siunaamassa näkyä, kun nuoriherra haluaa, ääni on vaativa ja desibelejä ei säästellä (pitäisiköhän harkita kuulosuojaimia itselle?)
Mukava seurata, kun pentu on nyt kunnossa. Leikki maistuu, turkkia pestään vähän väliä ja se ruoka on tosi tärkeää (syö Kissamummunkin ruuat, ellei ehdi väliin).

Yksi huono tapakin on löytynyt. Pikkukissa puree! Sormia, varpaita, nenää, leukaa, tai ihan mistä vaan kiinni sattuu saamaan. Nuolee ensin vaikkapa kädenselkää ahkerasti ja salamannopeasti pamauttaa naskalihampaat kiinni! Öiseen aikaan varsinkin vähän kelju tapa. Meillä on siis aloitettu päivittäin tapakasvatuksen aakkoset. Tukiopetusta annetaan tarvittaessa yölläkin.

Kun palasimme kotiin, kylppäristä oli lattia kadonnut pieneltä alueelta, keltainen "rantahiekka" pilkisti paikasta, jonne ennen olivat valuneet suihkuvedet. Olinpa kuvitellut lattian olevan vähän paksumman!

Aamulla ennen lähtöä huomasin, että nukkekodin Nelmi taitaa saada vieraan lähiaikona. Ensio on tulossa! Sanoi, että "suoraan uunista, päivää!"
Ja Pikkukissa meinaa astua päälle.

Kissoja (ja yks mummu) remontin rytkeessä

Ensinnäkin helpotuksen helpotuksen helpotus! Pikkukissa alkaa olla kunnossa. Ruoka alkaa maittaa (myös Kissamummun kupista) ja sitä pyydetään VALTAVALLA äänellä. Leikkiminenkin on jo kivaa, pallot ja leluhiiret saavat kyytiä. Energiavarastot alkavat täyttyä.
Kissolla on nyt selvästi rauhallisen rinnakkaiselon vaihe alkanut. Älä häiritse, niin en minäkään häiritse, sanoo Kissamummu Pikkukissalle. Välillä Kissamummun pitää muistuttaa asiasta lyhyellä, matalalla murahduksella. Yllä olevassa kuvassa oikealla oleva kumpare on Kissamummu piilossa päiväpeiton alla. Tähän kuvaan kuuluisi vielä äänitehosteena  mahtava kaksinkertainen kehruuhurina.
Yöllä nukuttiin kaikki yhdessä, kissat eivät-aivan-kylkikyljessä sängyn jalkopäässä ja minä sain loppuosan sänkyä. Tosin illalla oli Pikkukissan kanssa vahva erimielisyys siitä, voiko ihmisiä purra naamaan! Terävät hampaat pyrkivät kiinni nenääni tai leukaani nukkumaan mentäessä.
No, miksi tällaiset nukkumajärjestelyt?  Kissoja on pitänyt  totutella asustelemaan kokoaikaisesti makuuhuoneessa, koska tulin tilanneeksi kylppäriremontin alan yritykseltä talvella aikataululla "heti-kun-teille-sopii". Tietysti sopi juuri nyt. Ulko-ovesta kuljetaan ja eteisessä on ...hmm... kaaos! Kyllä tulee tällä menolla Pikkukissasta varsin hyvin stressiä sietävä kollipoika!

Eilen lähti kalusteet ja pari hyvin nuorta miestä pudottelivat kaakelit seiniltä lattialle, laittoivat jonkinlasen "imurin" hurisemaan ja poistuivat.
Ensin lähti kalusteet........................................sitten lähti seinät!

Jonkinlainen metelihän tuosta lähti, mutta viereisessä huoneessa olleet kissat nukkuivat! Eipä tuntunut häiritsevän yhtään. Tätä sitten kestetään mahdollisesti nelisen viikkoa. Lattiakaivon vaihdosta aiheutuu vielä uskoakseni TOSI kova meteli, mutta sen jälkeen uuden rakentaminen lieneekin hiljaisempaa puuhaa.
Varasin jo varmuuden vuoksi kisuille päivähoitopaikan, sillä ensi viikolla pitäisi olla töissä, eikä päästä yhdessä meteliä karkuun minnekään.
Parhaillaan ryminä jatkuu! 

Tiistaina 16.3.2010

Kisu taitaa hitaasti toipua. Vettä on juonut jo aivan itse, jopa Kissamummun kupista. Ruoka ei vielä mene kuin syöttämällä. Eikä oikein tykkää siitäkään. Mutta syönnin jälkeen, kun on puoli kissaa pesty ruokajäämistä, seuraa jotakin tosi mukavaa! Otetaan suka ja harjataan. Hrr, hrr, hrr, hrr. Aivan kuin Helmi-emon kieli nuolisi pitkin selkää ja kylkiä! Äänestä päätellen luusisi kehrääjän olevan TOSI ison kollin. Mutta mikä tärkeintä, kaikki, mikä on mennyt suusta sisään, on pysynyt sisällä. No, ihan normaalia poistumaa on saatu jo aikaiseksi!


Huomenna alkaa kylpyhuoneremontti. Aika pahaan aikaan. Kissat eivät varmaan oikein tykkää. Tulee melua ja liikennettä ja joutuu makuuhuoneeseen päivän ajaksi evakkoon!

Tauluja pitää siirtää kulkureittien seiniltä ja vähän muualtakin. Nämä ovat tallessa ja turvassa tältä remontilta.

Pikkusauna ulkoa ja sisältä








Kalastajan maja

                                                                                         

Vintti 

 Keskikerros

  Alakerta

                                                                      Ompeluateljé

Rankkaa pikkuisella

Olipa rankka alku pikkuisella uudessa kodissa. Ruokahalu meni toisena päivänä ja koko ajan vaan oksetti. Maanantaina piti sitten turvautua Kissamummun luottolääkäriin. Ja niinhän se Anssi sai heti selville, että tuommoinen syömättömyys ja oksentelu oli saanut aikaan jo kuivumista pikkupennun elimistössä.
Reippaasti ja rohkeana pikkuinen antoi ottaa verikokeet ja röntgenkuvat. Itketti tosi vähän. Kuvat otettiin, jotta saatiin selville, ettei ollut tullut nielaistua mitään massuun sopimatonta tai ettei massussa muuten ole mitään vialla. Iso ilmakupla siellä näytti majailevan, muuten kunnossa. Odotellaan siis suurta pamausta - ehkä.

Lääkäri oli sitä mieltä, että isot muutokset olivat aiheuttaneet stressin elimistössä ja  juuri ennen muuttoa saatu rokotus saattaa laukaista myös tuollaisen reaktion. Nyt odotellaan ruokahalun paranemista ravintolisän ja pahoinvointia estävän lääkkeen avulla. Huomenna soitellaan lääkärille uudelleen, ellei ruoka ala maittaa. Toivomme kuitenkin pikaista paranemista!

Kissavauvan kehräystä, pehmeitä tassuja ja kirkkaan sininen katse

Eilen illalla soi ovikello odotetusti ja sieltä pari tuttua ihmistä tuli mukanaan iloinen lähetys Tampereelta! Pieni, suloinen, pehmoinen ja hyvin hellyttävä kisupoika muutti meille. Yllä olevassa kuvassa ikää on vajaat 10 viikkoa, nyt jo ruhtinaalliset viisitoista.
Kissamummu hämmästeli tulijaa ja katsoi lyhyen nuuhkaisun jälkeen parhaaksi ryömiä sängyn alle omiin oloihinsa. Pikkuinen touhusi aikansa kanssamme ja nukahti sitten syliini "keinoemojensa" lähtiessä. Ilta meni nukkuessa, leikkiessä, vähän syödessä jne. Hyvin oli vauvan oma emo opettanut siisteysasiatkin. Hiekkalaatikolla käynti sujui juuri niinkuin kuuluukin. Ja se kehruuääni on jo varsin ... hmm...miehekäs!

Mutta kyllä hän on pieni! Ja sievä!

Kissamummu ei oikein taida tietää, miten tuollaiseen pikkuveljeen pitäisi suhtautua. Kääntäisikö selkänsä, murisisiko vähän vai antasiko olla vain omissa oloissaan. Kissa on muutamia kertoja parin viimevuoden aikana toiminut lainakissojen kaverina. Aina menee muutama päivä ihmetellessä, mutta lopulta ollaan parhaita kavereita. Varmasti tässäkin tulee ihan pian käymään niin!

Tässähän me ollaan jo melkein saman kokoisia!

Nelmin takki ja muuta mukavaa

Maaliskuu ja talvi jatkuu. Nukkekodin Nelmi sai lämpimän mutta keväisen aurinkoisen värisen villatakin. Kyllä nyt kelpaa hänen istuskella "mökkinsä" terassilla. Nukkekodissa olisikin seuraava projekti odottelemassa.  Kylpyhuone on ainoa paikka, joka alkaa olla kunnossa. Makuuhuoneeseen olen tehnyt sängyn ja keittiössä on oikein valmiina ostettu ruokailuryhmä. Keittiökaapit odottelevat vielä asennustaan pienen parantelun jälkeen. Sarana-asennus ei oikein onnistunut.

 

Nelmi-mummu muutti nukkekotiin viime keväänä. Pään ja kädet muovailin  cernit-massasta. Vartalon tukena on askartelunorkkoa. Sen avulla saa mukavasti asentoa muuteltua. Kevään tullen Nelmi siirtyy varmaan puuhailemaan puutarhaansa. Tämä olikin ensimmäinen vanhaksi mummuksi tehty nukke. Aikaisemmat, isot ja pienet ovat olleet vähän nuorempaa ikäluokkaa muistuttavia. 

Profiilissa oleva omakuva (josta minua ei kyllä taida tunnistaa) on sitten toinen mummelia muistuttava. Hän on Nelmiin verrattuna tosi jättiläinen. Hän elää vaihtelevan vilkasta käsinukke-elämää.

Nelmillä on kotinsa yläkerrassa lastenlapsille varattu huone. Lapsia en vielä ole siellä tosin nähnyt. Kunhan tulen hankkineeksi taas sopivaa askartelumassaa, saattaa joku ipana ilmestyäkin mummun kaveriksi. 

Kevättä odotellessa Nelmi hankki pihalle uudet "kivi" - laatat.

Pihalaatat odottelevat nekin paikalleen asettamista. Tästä kaikesta voi päätellä, että koko nukkekotiprojekti on vielä melkoisesti kesken. Valmistumisella ei edes ole mitään kiirettä. Suunnitelmatkin muuttuvat vähän väliä... Ehkä se joskus on tapetoitu, maalattu, kalustettu ja asutettu. Tai sitten ei. Aina tulee jotakin muuta puuhaa väliin (töissä käyntiä ym. pientä).

Kissakin oli kiinnostunut Nelmin seurasta hetken aikaa, mutta jatkoi sitten omaa hurinaansa ja torkutteluaan.

 

 Kissa sai oman kopan entisestä tilkkukopasta. Ei oikeasti ole kovin innostunut koko virityksestä. Olkkarin sohva on edelleen paras paikka.

Lauantain kirpparikierrokselta

... ei löytynyt uusia kavereita tällä kertaa, mutta jotakin tarttui mukaan kuitenkin. Isosuinen lasimaljakko kevättalven tulppaaneille, pari sipulimaljakkoa, olkkarin pöydälle suuri virkattu pöytäliina ja hauska turkiskaulus, joka jatkojalostetaan myöhemmin. Löytyi vielä neuletakkikin ja hauskat lammaskarvavuorikengät, jotka eivät uutta häpeä. Ja tosi sopuhintaan!

Aamulla sää oli upean aurinkoinen, hiukan jo viitteitä keväästä!

Tällä pelillä olisi päässyt hienosti liikkeelle aamulla. Jalkakäytävät ovat hiekattomina hyvässä potkuttelukunnossa. Piti kuitenkin turvautua autoon, kun kierros piti aloittaa naapurikunnassa sijaitsevasta antiikkiliikkeestä. Se ei ollutkaan auki, vaikka juuri lauantait ovat niitä ainoita aukilopäiviä! Harmi Tulipa tutkittua sitten vaan  sikäläiset kirpparit. Sieltä löytyi tulppaanimaljakko ja vähän nappeja ym. ompelutarvikkeita. Outoa, että joiltakin kirpparimyyjiltä on kadonnut ihan todellisuudentaju. Käytettyjen tavaroiden hinnat on kovemmat kuin uusien vastaavien. Ja nyt en tarkoita mitään vanhoja keräilyharvinaisuuksia.

Kotona Kissaa nukuttaa. Ollan taas parhaita kavereita, kun lähikaupassa oli possun pumppua ja toin mummelille sitä tuliaisiksi. Siihen oli helppo sekoittaa myös plakinpoistojauhe.
Kissamummu on hyvin pieniruokainen eläin yleensä. Sydäntä taitaa kuitenkin syödä niin paljon, kuin tarjoaa. Sittenpähän maittaakin uni taas. 

 Sain eilen viestin, että uusi kissavauva olisi tulossa noin viikon päästä. Jännittävää! Meille kaikille!