tiistai 23. maaliskuuta 2010

Ensi-ilta, pikkuleivät ja muuan Nalle

Sain kutsun maaliskuun alussa katsomaan lasten itse tekemää elokuvaa. Kutsun esitti mukava aikuisihminen, jonka kanssa olen tehnyt yhdessä töitä vuosikaudet aina viime kesään asti.

Kun viime keväänä kuulin tiemme erkanevan, mummulassa syntyi pikkuinen, pehmoinen Nalle, joka päätti lähteä uusiin seikkailuihin tuon aikuisihmisen kanssa.

 Tämä nalle on vilkas ja hyvin pieni, pituutta vain 28 cm ja painoa vähäiset 180 g. Väriltään hän on jellonan keltainen ja silmät ovat lakritsin mustat ja hyvin kirkkaat. Nalle taitaa kepposet ja saattaapa kätkeytyä aivan yllättäen mitä kummallisimpiin paikkoihin. Nalle osaa olla tarvittaessa niin hiljaa, että hengitystä tuskin kuulee. Silloin hän yleensä tarkkailee ympäristöään - tai on vaipumassa uneen. Nallella on erittäin hyvät unenlahjat ja hän on varsin aamu-uninen, etenkin talvella. Nalle rakastaa ihmisten seuraa, niin pienten kuin isompienkin. Pahinta, mitä hänelle voi sattua, olisi jäädä pitkäksi aikaa yksin. Ihmisten lisäksi Nalle viihtyy erinomaisen hyvin muiden nallejen tai vaikkapa nukkejen seurassa. Hän on rohkea eikä pelkää koiria tai kissojakaan, olivatpa ne  miten eläväisiä tahansa. Yksi mielenkiintoisimmista sanoista nallen mielestä onkin "seikkailu". Uudet ja jännittävät asiat eivät tätä heppua omasta mielestään pelota. Aluksi hän saattaa tosin tarvita hiukan rohkaisua kokeneemmilta seikkailijoilta. Nalle viettää syntymäpäiviään keväällä, mutta lähes yhtä tärkeä juhlapäivä on syksyllä 27.10. jolloin kaikki maailman nallet juhlivat yhdessä. Ainakin silloin on nallen mielestä saatava kulaus kullankeltaista hunajaa.




Nyt siis Nallen omistaja on ryhtynyt "elokuvatuottajaksi" jälleen kerran ja uusin tuotos olisi nähtävissä.
Makeaan elokuvailtaan virittäydyin kutsun saatuani leipomalla "kukkia" tuliaisiksi!

Voita 180 g, sokeria 70 g, 1 kananmuna, vehnäjauhoja 300g, ripaus suolaa ja vähän vaniljasokeria. Vatkattiin ja vaivattiin ja puristettiin pursottimen kukkakuvion läpi.Vähän iloisia koristeita päälle. Paisteltiin uunissa 200 asteessa vaalean ruskeiksi reilu vartti ja "kukkakimppu" oli valmis!




Vielä sievä pakkaus "kimpulle".
 












Valitettavasti elokuvailta siirtyi lopulta minulle sopimattomaan ajankohtaan, huomiseksi. (Jos minulla on kaksi menoa vuodessa, ne varmasti sattuvat samanaikaisiksi.) Elokuvan tuottaja/ohjaaja/jne. lupasi tosin, että saan nähdä heidän tuotoksensa jonakin muuna ajankohtana. Kiva! Odotellaan sitä! Ja syödään pikkuleipiä! Nam. Uusiahan voi aina leipoa.