Kirpparia on nyt pidetty parisen viikkoa. Aluksi lähtikin tavarat mukavasti kierrätykseen. Hintakaan ei ole päätä huimannut. Nyt on hiipunut tykkänään, vaikka ihan kunnon ajankohtaista tavaraa järkyttävän pienellä hinnalla on tarjolla. Kai sitä on vaan uskottava, että tällaista aaltoliikettä tämä homma on. Ko. kirpparia kierrellessä täytyy vaan ihmetellä, mitä kaatopaikkatavaraa ihmset sinne jaksavat kantaa. Ja millaisia hintalappuja niihin rojuihin on lätkitty. Taitaa olla niin, että näillä ns. itsepalvelukirppiksillä ainoa, joka nettoaa, on pöydän vuokraaja. Eihän mummulan pöydälläkään ole tarkoitus ollut mitenkään rikastua, ainoastaan saada tarpeettomat tavarat kiertoon ja sen verran tuottoa, että pöydän vuokra tulee kuitattua. Saa nähdä...
Sitä olen ihmetellyt, että mistä ihmeestä useat "kirpparikiertäjä" bloginpitäjät löytävät noita "aarteitaan". Meidän kaupungin kirppareilla myynnissä on enimmäkseen... hmm... muuta kuin aarteiksi jalostettavia tuotteita. Tosi harvoin sattuu jotakin lunastettavaa kohdalle. Toisaalta: vierailu naapurikaupungissa antaa vähän vihjeitä arvoituksen ratkaisemiseksi.
Katsotaan muutama päivä vielä ja sitten putsataan pöytä.
Kuva-arvoitus?
2 kommenttia:
Jotain virkattua? Mutta mitä? Mummulan pölyrätti?
Ei ole virkattua. Aika kovaa materiaalia sen sijaan.
Lähetä kommentti