maanantai 20. syyskuuta 2010

Voihan pimpom!

Nyt se vanha Junghans sekosi!

Mummulan seinällä raksuttaa mummun mummulasta kotoisin oleva vanha seinäkello. Se on siis syntynyt kauan ennen digi- tai muutakaan korkeamman teknologian aikaa. Kello käy, kun muistaa kiertää avaimella tietyin välein jousta kireämmälle. Kellossa on kiitettävän kuuluva ääni. Sen vuoksi avainta ei olekaan kierretty toisessa avaimenreiässä lainkaan. Muuten saattaisivat seinänaapuritkin olla ajan kulusta perillä aina puolen tunnin välein. Viimeistään puolilta öin kellon kalkutellessa täyden tusinan, uskoisin itseni lisäksi monen muunkin tiedostavan vuorokauden vaihtuvan.
Kello päästää sellaisen parahduksen tietyin välein, kun veto alkaa loppua. Niinhän sitä tekee monet meistä ihmisistäkin. Eilen löystyvä jousi narahteli tietyin välein, joten katsoin aiheelliseksi ottaa SUUREN avaimen ja kiertää kellovanhukseen lisää virtaa. Tiktaktiktak... tuttu ääni jatkui...Kunnes aivan yllättäin seuraavan tunnin täyttyessä kello alkoi pimpottaa  tuttua sointiaan. Miksi ihmeessä? En VARMASTI koskenut siihen soittopuolen vetoaukkoon! Omassa lapsuuteni mummulassa kello oli tottunut lyömään vuosikaudet. Nytkö se suuttui mykkään elämäänsä?  En keksinyt mitään keinoa, millä ko. asian voisi peruuttaa (taitaa pakki puuttua kuten entisestä polkupyörästä). Koristelin siis kellossa olevat metallisauvat (ne, joihin soittovasarat naputtelevat) joustavilla hiuslenkeillä. "PI PO PI PO" -sanoo kello varsin miedolla äänellä nyt. Hyvää yötä ja levollisia unia.


Tässä mallia!
Kyllä tuo kissapoika on välillä hereilläkin ja juoksee uskomattoman kovaa rypistetyn paperin perässä tuoden sen palvelijalleen (lue: minulle) heitettäväksi uudelleen ja uudelleen.Ihan tulee mieleen vuosia sitten tapahtunut koiran ulkoiluttaminen pellon laidalla sopivaa kepakkoa heittämällä. Mielestäni hyvin epäkissamaistakäytöstä!

3 kommenttia:

Sehko kirjoitti...

Nytkö se otti ja suuttui sulle? Kaipaako se junien kolketta, kamiinan kohinaa ja vanhan levysoittimen soittamaa "Pariisin taivaan alla...", joihin se muinoin tottui. Kokeile näistä jotain, josko kellovanhus leppyisi. Vai lieneekö seinä liian suora???

PIUZA kirjoitti...

Että minä inhoan noita kelloja! Minunkin mummolassa oli tuollainen, vai olisiko ollut vaaleampi? Joka tapauksessa pimpom pimpom.. jäks! Hyvä, että sait siihen vaimentimet asennettua!:)

Kissassa täytyy olla ripaus koiranverta, tai olisiko kuun asento jotenkin kumollaan?

Paula

JaanaElina kirjoitti...

Kello on kaunis,mutta juuri sen pimputuksen kanssa,se on kauhea.

Muistan mummolassa se löi kaikki puolituntisetkin.Monesti heräsin yöllä sen pimputukseen ja päivällä se tuntui keskeyttävän kaikki ajatuksetkin.En halua olla ihan niin kellon orja,että täytyisi tietää aika tarkalleen joka puolen tunnin päästä.

Jos se nyt kyllästyi olemaan tuppisuuna ja sillä on kovasti asiaa,kun noin alkoi ääntelemään.=)

Toivottavasti se hiljenee.

Mukavaa loppuviikkoa.