Menipä viikko vikkelästi. Yhtään merkintää tänne en saanut aikaiseksi. Höh!
Olisin voinut ehkä kertoa, miten kummallista on uudessa työpaikassa, kun uusia kasvoja on liikaa eikä kaikille meinaa löytyä muistilokeroistani nimiä. Tuskin se ketään kiinnostaisi. Tai miten roskista viedessä (siellä töissä) meinasin eksyä, kun alakerran käytäviä vaikutti haarautuvan joka suuntaan. Kotona sentään löydän roskiksille ja takaisin vielä ihan vaivatta.
Kirpparipöytä on edelleen käytössä. Kaappeja on siivoiltu ja ylimäärää kiikutettu kiertoon. Tällä hetkellä killinkejä on kertynyt enemmän kuin pöytävuokran verran. Vielä tuota "roinaa" riittää. Aika hyvin olen välttynyt kantamasta "korvaavaa tavaraa" kirpparilta kotiin päin.
Poikkeus. Se vaan oli niin hyvän värinen!
Työnjohtaja katselee ikkunasta, miten humalakasvusto pyrkii kohti ulko-ovea. Mukana apupoika,joka tässä on ilmeisen hiljaa. Illalla ja etenkin yöllä alkaa varsinainen jodlaus!
Illat tuntuvat jo kamalan lyhyiltä. Pimeä tulee ihan liian aikaisin. Onneksi on hyvä syy poltella kynttilöitä ja
nauttia hämärästä! Tai retkottaa sohvalla suorittaen aikamatkustusta 1700-luvulle.
Ai niin. Sattuihan viikonlopun aikana yksi kummallinen asia (varmaan järjellinen selitys sillekin löytyisi jostakin). Avasin alkuviikosta ostetun kananmunakennon. Olivat Pirkka-kanat innostuneet niin vapaudestaan lattiakanalassa, että olivat munineet oikein tuplat! Kaikissa kymmenessä sama juttu!
Osa syötiin paistettuna, osan rikoin monitoimikoneen kulhoon pyörimään valkoisten papujen, pinaatin, parsakaalin,tomaatin, juustoraasteen, ruokakerman ja mausteiden sekaan. Nostelin syntynyttä massaa sitten uunipannulle ja kypsentelin uunissa aika hyvän makuisiksi kasvispihveiksi. Vielä riitti kaksosmunia keitettäväksikin.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille niille kolmesta kolmeenkymmeneen, jotka täällä joskus käyvät (salaa?) lueskelemassa!!
3 kommenttia:
Tunnustan, että kävin blogissasi taas kurkkimassa. Ja neulepaita ON hyvänvärinen...
Kyllä se uuden työmaan kartta pian piirtyy takaraivoon eikä sitten tarvitse tietä kysellä käytävillä kuin turisti.
Njam paistettuja munia.
Namu unia!
Tänään vasta löysin blogisi. Nappasin tämän ja yhden toisenkin reseptin mukaan ja mietin, että miten tuon kirjan kuva on niin tuttu? hymm
Paula
Lähetä kommentti