torstai 2. syyskuuta 2010

Sekalaisia ajatuksia ja kuvia



Ensimmäinen kuva ja "ajatus":
Toinen näistä kavereista on oikeesti elävä. Se elävä syö nykyään(kin) kaikkea, mitä kiinni saa tai eteen sattuu kuten maustettua tuorejuustoa (chili), mansikkarahkaa, piimäjuustoa, kaalilaatikkoa jne. puhumattakaan varsinaisesti eläimille tarkoitetusta ruuasta. Koska eläväinen kaveri alkaa olla jo melkoisen suurta kokoluokkaa, valitsee se unilelunsakin sen mukaan. Ainakin samankokoinen sen olla pitää!





Sweet dreams!




Viime yönä oli kylmä. Mittarissa, jossa näkyy min. ja max -lukema, alin lukema oli noin 2 astetta celsiusta. Hrr! Ja vastahan sitä tuskailtiinn reilut 30 astetta lämpimämmässä. Merkillistä. Paprika muutti eilen illalla olohuoneeseen juuri tästä ennakoitavissa olevasta nimenomaisesta syystä. 


Äkkiä laskien niitä (paprikoita siis) on puskassa yhteensä kuusi (kokoluokka lapsen nyrkki tai suurempi) sekä pari sellaista 3-4 cm halkaisijaltaan. Edessä olevan koko onkin aikuisen tuplanyrkin luokkaa. Seuraamme mielenkiinnolla tuleeko noista syötävää. On ainakin melkoisen näyttävä huonekasvi!



Ja sitten kuva, johon en ole muistanut kysyä julkaisulupaa. No, ehkä kukaan ei huomaa, että kuva on  julkaistu luvatta ;) Tästä tuli vaan mielestäni niin nätti, etten voinut vastustaa kiusausta.

Kotitakkisarjan kuopus. Kuvassa näyttää oudon tummalta! Oikeesti värit ovat kirkkaat ja heleät. Sininen, violetti vihreä ja tumma luumu. Siis tosi kauniit. Jotain vikaa oli taas kuvaustekniikassa.
Tietysti, jos kyseisen vaatteen omistaja ei anna julkaisulupaa, yläpuollelle ilmestyy tyhjä kohta. Viis sitten väreistä.


 Oikeasti tähän oli tarkoitus tulla alkusyksyn maisemakuvia uuden työmatkani varrelta. Kulkee osaksi varmasti pitkin yhtä Suomen kauneimmista pyöräteistä. Reitin valinnasta riippuen. Kävin mittaamassa tänä iltana pyöraillen, paljonko matkaa ja kauanko kestää pyöräillä. Tarkotus oli napata reitin varrelta muutama kuvakin, mutta huomasin poljettuani noin kaksi kilometriä (sen ensimmäisen jyrkän mäen päälle), että kamera ei sitten tarttunutkaan mukaan. Onneksi tuli kello ja matkamittari. Ja pyöräkin oli alla (ja sadevaatteet mukana varmistamassa poutasään). 
Kauniinpaa reittiä pitkin matkaa kertyi noin 15 km ja tavanomaisempaa tietöä noudattaen noin 16 km. Aikaa meni suht rauhallisesti ajellen 40 - 45 min. Paitsi, että toiseen suuntaan oli aivan kaamea vastatuuli! Kauniilla vähäntuulisella säällä oikeen varteenotettava tapa suoriutua töihin ja sieltä takaisin.

3 kommenttia:

Sehko kirjoitti...

Antaiskohan kuvalle julkaisuluvan... no, saat! Oikeesti, kotitakki syksyn uutuusunikkokankaasta on tosi ihana! Kiitos, haen sen pikapuoliin, joten varaahan teetä ja korppuja... Voin tuoda tullessani lisää kangasta, ettei sulta vaan ompelukset lopu!

Maina kirjoitti...

Kiitos luvasta!
Otin korvapuustit pussista pois, ehtivät korppuuntua kunnolla. Muista ottaa hampaat mukaan! Tuo vaan kangasta, terottelen neulat valmiiks.

seijastiina kirjoitti...

Upea kotitakki!
ja kukas se siellä nukkuu ja näkee kauniita unia, on söpöläinen :D