lauantai 9. lokakuuta 2010

Viikko meni ja viikonloppu tuli Mummulaan

Huhuu! Onko siellä ketään? Täällä mummula ja mummun Kissapoika. En oo pissannu verhoihin nyt. Veivät kaikki kätevästi roikkuvat pois. Höh!
Tämän Kissapojan emon perhe on saanut rekisteröityä hauskan kasvattajanimen. Taitaa sanaleikki liittyä kissanruokaan (toivottavasti) enemmän kuin kissojen kasvatustapoihin. Uusia melkein sukulaisia tässä jäädään odottelemaan. Ja niitä tyttöystäviäkin, kai? Vai mitä ne sellaset on? Ihmiset niistä puhuu, en ymmärrä. Antakaa jotain ruokaa vaikka, siitä ymmärrän paremmin. En kyllä tykkää, kun mun ruokaan laitetaan jotain vitamiinipillereitä. Olen yrittänyt tyhjentää mummukissan kuppiakin, salaa. Sielläkin on niitä samoja. Ne kyllä häviää sieltä kupista lopulta. Olenkohan mä kuitenkin vahingossa tullut syöneeksi ne??

Tänään mummu käy apteekissa ja hakee paketin madotuslääkettä ja sitä ei kerrota kissoille etukäteen! (mummun huomautus)

Mummun viikko mennä hupsahti nuhaisena ja ääni maassa, vaan ei mieli. Seuraavassa huono, pieni kuva kivasta, isosti äänekkäästä asiasta, joka päätti arkisen viikon. Taattua laatua, kuin entisen mainoksen... olikse joku auto, vai?
No tämä on musiikillinen kestosuosikki keski-ikäisille keski-ikäisiltä miehiltä. Aina jaksaa kolahtaa!

Ei kommentteja: