sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Talviaikaa valoisissa merkeissä!





Kollipoika on lääkekuurilla. Kävimme verikokeissa viime viikolla. Syntymäkodissa suunnitellaan pojalle kovaa vauhtia jo tyttöystävää ja mahdollisten lasten äitiä. Kollipojalla todettiin samalla lääkärikeikalla ientulehdus. Eläinlääkärin  mukaan birmoilla hyvinkin yleistä. Samoin  kuin maine cooneilla. Enpä ollut ennen kuullutkaan. Nyt on sitten nelisen päivää syötetty kisulle antibioottia. Suu näyttää jo hyvältä, vatsan toiminta ei. Sekaisinhan se meni. Katsotaan, onko eilen haetusta gefiluksesta apua. Mummukissalle oli, kun oli kesällä lääkekuurilla.

Muuten poika on virkeä oma itsensä. Rikkoo kaikki lelunsa ja kantaa paperista rypistettyjä palloja heitettäväksi. Koira vai kissa? Ahkeroihan se muutenkin. Puree mummun jalassa olevia villasukkia - ja sukissa olevia jalkoja - minkä ehtii. Ei kiva! Muu pureminen on onneksi vähentynyt huomattavasti. Oikein kiva.

Mummu on taas, edelleen, jatkuvasti, raivostuttavasti... puhekiellossa. Ääni ei kestänyt töissä kuin muutaman päivän. Ihan kivaa. Uusi työpaikka. Kohta entinen työpaikka? Ihanjonkinverranharmittaa.

Puhekielto ei estä onneksi liikkumasta. Lenkille oli tarkoitus lähteä heti aamusta. Heräsinkin jo ajoissa. Noin puoli seitsemän maissa tätä normaaliaikaa. Makuuhuoneen katto oli oudon aavemaisen valojuovituksen kuvioima. Kekrin tai halloweenin kummituksetko liikkeellä? Huh! Pian oivalsin, että kuvio syntyy ikkunan sälekaihtimien muodostamista varjoista. Mutta mikä saa varjot aikaan?
Ikkunan takana on vain valtava kuusi (ei tulessa) ja kuusen takana naapurin piha (ei voimakasta valonlähdettä). Rohkeasti nousin ylös ja lähdin ottamaan asiasta selvän. Tuskin sain töppöseni lattialle, kun tuli kertakaikkinen pimeys. Mitä hittoa??


UUDET ulkovalot!!!! Virittelin eilen lähellä ikkunaa olevassa ruukussä törröttäviin männynoksiin uudet ledit.


Illalla paloivat hienosti muutaman tunnin ajan ajastimen päähän kytkettynä. Aamuksi EI oltu ajastettu. Näin luulin. Asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin, että OLINHAN minä ajastanut epähuomiossa valot päälle aamulla vartiksi painamalla tuosta muutaman euron vehkeestä sellaisen toiminnan sallivan nippelin alas eli sähkö virtasi ja maailma valaistui. Uskomattoman voimakas valonlähde sysipimeällä pihalla! Aavemaista!!


Lenkille en toistaiseksi ole edistynyt vaikka syytä olisi. Ostin eilen farkut, suurimmat ikinä! Nyt ne on saatava väljiksi.

Mutta, kun...Rupesin lataamaan kuva-albumiin kollipojan kuvia (terveiset myötäkarvaan). Samalla eilisen messuvierailun innoittamana jatkoin illalla aloittamani kaulahuivin tms. neulomista. Kokemus sinänsä tuon kissakaverin kanssa!!!!

Onneksi on tämä ylimääräinen tunti, joten NYT vetäisen lenkkivaatteet päälle. Kissapoikakin jo rauhoittui, mummukissa nukkuu aamiaisen jälkeisiä päiväuniaan.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja erityisen hyvää sunnuntaista nimipäivää mummun vanhemmalle pojalle!! Ja kaikille kaimoille kans!

1 kommentti:

E ja kumppanit kirjoitti...

Oho, onpas kollinryökäleestä tullut komia! On jo viitteitä kollinposkistakin, hyvä hyvä! :)