Talviaikaa valoisissa merkeissä!

Kollipoika on lääkekuurilla. Kävimme verikokeissa viime viikolla. Syntymäkodissa suunnitellaan pojalle kovaa vauhtia jo tyttöystävää ja mahdollisten lasten äitiä. Kollipojalla todettiin samalla lääkärikeikalla ientulehdus. Eläinlääkärin  mukaan birmoilla hyvinkin yleistä. Samoin  kuin maine cooneilla. Enpä ollut ennen kuullutkaan. Nyt on sitten nelisen päivää syötetty kisulle antibioottia. Suu näyttää jo hyvältä, vatsan toiminta ei. Sekaisinhan se meni. Katsotaan, onko eilen haetusta gefiluksesta apua. Mummukissalle oli, kun oli kesällä lääkekuurilla.

Muuten poika on virkeä oma itsensä. Rikkoo kaikki lelunsa ja kantaa paperista rypistettyjä palloja heitettäväksi. Koira vai kissa? Ahkeroihan se muutenkin. Puree mummun jalassa olevia villasukkia - ja sukissa olevia jalkoja - minkä ehtii. Ei kiva! Muu pureminen on onneksi vähentynyt huomattavasti. Oikein kiva.

Mummu on taas, edelleen, jatkuvasti, raivostuttavasti... puhekiellossa. Ääni ei kestänyt töissä kuin muutaman päivän. Ihan kivaa. Uusi työpaikka. Kohta entinen työpaikka? Ihanjonkinverranharmittaa.

Puhekielto ei estä onneksi liikkumasta. Lenkille oli tarkoitus lähteä heti aamusta. Heräsinkin jo ajoissa. Noin puoli seitsemän maissa tätä normaaliaikaa. Makuuhuoneen katto oli oudon aavemaisen valojuovituksen kuvioima. Kekrin tai halloweenin kummituksetko liikkeellä? Huh! Pian oivalsin, että kuvio syntyy ikkunan sälekaihtimien muodostamista varjoista. Mutta mikä saa varjot aikaan?
Ikkunan takana on vain valtava kuusi (ei tulessa) ja kuusen takana naapurin piha (ei voimakasta valonlähdettä). Rohkeasti nousin ylös ja lähdin ottamaan asiasta selvän. Tuskin sain töppöseni lattialle, kun tuli kertakaikkinen pimeys. Mitä hittoa??


UUDET ulkovalot!!!! Virittelin eilen lähellä ikkunaa olevassa ruukussä törröttäviin männynoksiin uudet ledit.

Illalla paloivat hienosti muutaman tunnin ajan ajastimen päähän kytkettynä. Aamuksi EI oltu ajastettu. Näin luulin. Asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin, että OLINHAN minä ajastanut epähuomiossa valot päälle aamulla vartiksi painamalla tuosta muutaman euron vehkeestä sellaisen toiminnan sallivan nippelin alas eli sähkö virtasi ja maailma valaistui. Uskomattoman voimakas valonlähde sysipimeällä pihalla! Aavemaista!!


Lenkille en toistaiseksi ole edistynyt vaikka syytä olisi. Ostin eilen farkut, suurimmat ikinä! Nyt ne on saatava väljiksi.

Mutta, kun...Rupesin lataamaan kuva-albumiin kollipojan kuvia (terveiset myötäkarvaan). Samalla eilisen messuvierailun innoittamana jatkoin illalla aloittamani kaulahuivin tms. neulomista. Kokemus sinänsä tuon kissakaverin kanssa!!!!

Onneksi on tämä ylimääräinen tunti, joten NYT vetäisen lenkkivaatteet päälle. Kissapoikakin jo rauhoittui, mummukissa nukkuu aamiaisen jälkeisiä päiväuniaan.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja erityisen hyvää sunnuntaista nimipäivää mummun vanhemmalle pojalle!! Ja kaikille kaimoille kans!

Syksyn puuhia vaihtelevassa säätilassa

Aamulla kaikki oli jäässä ja ilma enteili talven tuloa. Vaan niinhän siinä kävi, että harrastelijameteorologin ennustukset meni niin sanotusti peffalleen. Pakkasaamun jälkeen tuli vesisade. Nyt tulee vettä taivaan täydeltä. Aamun raikkaudessa keräsin terassin kalusteet pinoon ja peittelin kevyesti. Irrotin päivänvarjon kankaan pesuun leikkelin syysasterin (lue: riesa) viimeiset varret kompostiin. Kissatkin kävivät pihalla, vikkelästi. Eivät jääneet auttamaan loppusiivouksessa. Taisi varpaita paleltaa.
Ripustelin pihalle valoja, terassin yläpalkkiin "ikuisen" valokapan ja pihakuuseen, tuijaan ja sinikatajaan sellaisen tavallisen valonauhan. Yhdet valot olen laittanut niin hyvään talteen viime keväänä, ettei mitään tietoa! Löytyvät varmaan ensi keväänä. Etupihan valonlähde siis puuttuu.
Nyt on niin surkean näköistä. Harmaata sadetta. Muutaman tunnin päästä pitäisi alkaa hämärtää ja valojen syttyä, jos ajastimet on asennettu oikein. Katsellaan.

Tässä sadekuva. Tylsää.

Lintulataukin on jo ollut ahkerassa käytössä. Enimmäkseen varpusia sekä tali- ja sinitiaisia on käynyt nauttimassa tarjolla olevista auringonkukan siemenistä. Äsken siellä vieraili orava. En ehtinyt kameran kanssa. Oli pikavierailu. Nappasin onnettomalla puhelimella kuvan, kun kurre juoksi lintulaudan ja pensasaidan väliä. Taitaa täyttää talvivarastoaan. Ihan turhaan, sillä lintulaudan on tarkoitus olla koko talven paikallaan alppikärhön suojassa. Siis ravintola on auki tästä eteenpäinkin.

Ne linnut jäivät kuvaamatta.
Kissat pitävät metkaa kirskuvaa ääntä vahtiessaan lintulaudan vieraita. Ompahan heillekin oma "pikkukakkosensa".  Nyt tosin molemmat nukkuvat.



Niistä mummulassa kasvatetuista paprikoista yksi on nyt syöty, toinen (se kaikkein suurin) odottaa vuoroaan. Maistui ihan paprikalta. Loput kasvavat (ehkä) vielä olohuoneen nurkassa lehtiään karistavassa puskassa.

Nukeille vaatetta ja mummulle mielikuvitusmatka

Viikko äänettömänä kotona. Oli aikaa ommella nukeille uusia vaatteita. Mannekiinina toimivalla on vaalea turkoosi paita urheiluneuloksesta ja persikanväriset perhoskuvioiset haalarit. Perhonen pitää vielä tikata kiinni. En uskaltanut silittää niin kuumalla, että pysyisi varmasti kiinni. Haalarikangas on jotakin keinokuitukangasta (lyhennetyn kesämekon helma).

Kissojen kiipeilypuu toimi mukavan neutraalina alustana kuvatessa.

 

Tässä ovat muut yhden hengen ompelukerhon tuotokset. Vaalea pronssinvärinen vanuvuoritakki ja myssy, pinkki villakangastakki ja hattu, siniset ja mustavalkoraidalliset sukkahousut sekä luumunvärinen body. Välikerroksessa "nahkatakki", jossa rinnassa nallemerkki ja kuvassa oudosti kiiltelevät "farkut". Alhaalla on keltainen trikoopaita ja ruskeat housut, pitsikoristein sekä farkkutrikooliivihame sekä tumman luumunvärinen liivihame, jonka kangas on muistaakseni hamppua. Liivihameen sisällä on keltainen trikoopaita. Takana pilkottavat vielä violetit "mokkasaappaat".

Vaatteet ovat eri kokoisille nukeille. Ehkäpä tulevat omistajat esittelevät niitä joskus myöhemmin vielä!

Villakagastakin olin ajatellut pukea mannekiiniBB:n päälle, mutta kun tuolla onnettomalla ei käännyt kädet yhtään taaksepäin (tai edes ylös), ei sitä saa puettua päälle. Harmi!

Ai niin se mielikuvitusmatka. 1189 sivua seikkailua kahdella eri vuosisadalla ja mantereella. Jatkoa odotellaan, taas!

Reilu viikko nallepäivään!

Lokakuun 27. päivä nalle täyttää 108 vuotta. Ei siis mikään uusi tulokas leikkikavereiden joukossa. Joka vuosi mummulassa on juhlittu tätä merkkipäivää. Mummu on juhlinut sitä niin omien nallejen kanssa "kahvittelemalla" kuin lainalastenkin kanssa jotakin hauskaa nallemaista puuhaamalla. Joskus nallenpäivän aikaan on joukkoon liittynyt myös uusi kaveri muuttaakseen sitten uuteen kotiinsa. Nyt on odottamassa keltaista nallekarvaa tarvikesalkussa. Kaikkea muutakin tarvittavaa on tallessa, joten katsotaan...

Ommellessa ja kahvitellessa voisi popsia nallekeksejä.
Nalleista lisää tietoa, paljon, löytyy vaikkapa Nallevaarin talosta.

Prismassa katselin tällaista lehteä silmät kiiluen, mutta jätin kuitenkin hyllyyn. Toistaiseksi. Ehkä ne on jo myyty loppuun seuraavan kerran Prismaan mennessäni. Eipähän tule kiusausta. Nallekirjallisuutta on hyllyssä jonkin verran kuitenkin jo valmiina.Olisihan siinä tietystii voinut parantaa hyvin ruostunutta saksankielen taitoa (vai pitäisikö sanoa, että sen puutetta).

Kierrätys kirpparilla jää huomenna tauolle. Toivottavasti ei suunta vastaisuudessa ole sieltä tännepäin. Tavaraa on lähtenyt uusiin osoitteisiin aika paljon, mutta ei tänne mummulaan minnekään tilaa ole tullut. En ymmärrä!

Tälläinen kaveri(pari) muutti mummulaan kirpparilta eilen. Nyt se on asunut pakastimessa (varmuuden vuoksi ötiäisten tuhoksi). Miten joku on voinut hylätä noin suloisen kenguruäidin ja melkein ilmaiseksi. Näyttä, ettei se ole ollut minkäänlaisessa käytössä tähän mennessä. Käsi vain kenguruun ja se muuttuu "eläväksi"! Mummulassa kengurulle on käyttöä varmasti.

Tervetuloa lasten ja lapsenmielisten joukkoon.

Hiljaista on

... paitsi tällä päivitysrintamalla, myös mummulassa muutenkin. Syksyn merkkejä ovat viilenevät ilmat, keltaiset lehdet, etelään muuttavat linnut ja kadonnut ääni. Muiden muassa.
Flunssan sairastamista olen harjoitellut kohta neljä viikkoa. Liekö äärimmäisen nuhaisilla lainalapsilla ollut osuutta asiaan? Maanantai-iltana hävisi ääni jonnekin. En ole edes imuroinut, joten tuskin sinne. Ehkä se on jäänyt ulos. Käyn kohta taas katsomassa samalla, kun piipahdan kirpparilla tarkistamassa pöydän siisteyden ja vien sen jälkeen muutaman kirjan kirjastoon. Tulee muuten sakkolappu! Samalla voin lukaista askartelu- ja käsityölehdet jne. Kotona sitten kuumaa juotavaa, echinaforcea ja carmolista.
Kirpparilla ollaan vielä oltu plussan puolella. Viikon loppuun asti olisi tarkoitus jatkaa tätä kierrätystä. On ollut mielenkiintoista huomata, miten ihmiset ovat ostaneet (ja varastaneet) pöydältä sellaista tavaraa, jonka menekkiä epäilimme kauppiaskaverini kanssa. Toisaalta sellaiset tavarat, joiden oletimme liikkuvan, ovatkin liikkuneet takaisin kotiin pöytää täyttämästä. Koemyynnissä oli myös mummun jokin aikaa sitten harrastusmielessä ompelemia "fantasia/naamiaismekkoja" eli pitkiä naisten prinsessa- tai historiamekkoja. 20% niistä on myyty eli siis yksi! Taitaa olla väärä aika (halloween-noidat eivät vielä ole liikkeellä ja vappunaamiaisiin liian monta kuukautta). Haen pois ja laskostelen pukupussiin...
Ne eivät lähde UFFelle tms. kuten muut ylijäämävaatteet.
Syksy(kin) on mummulassa ompeluaikaa. Mummun  sisko sai takin, jota oli hauskaa ja haasteellistakin tehdä. Sai ottaa vaikka millaisia riskejä valmistusvaiheessa pelkäämättä pilaavansa kalliin kankaan. Kangas oli nimittäin paksua viskoosia, joka kuului siihen kympin kassiin, mikä lähti mukaan eräästä kangaskaupasta loppukesän Lempäälän suuntaan tehdyltä reissulta. Kangasvuoresta on kuva jossakin edellisessä postauksessa. Valmiista takista EN MUISTANUT ottaa kuvaa!  Minusta siitä tuli tosi kaunis. Saajakin näytti aika tyytyväiseltä. En kuvannut häntäkään. Väkerrän vielä itselleni yhdestä toisesta varastossa lojuneesta samalla mallilla (kun se on niin kaunis). Kaavan kopsin viimeisestä Modasta ja muokkailin sitten siitä.
Nyt ei siis tullut kuvia näistä puuhista.

Laitan tähän alle muutaman kuvan, jotka eivät mitenkään liity edelliseen juttuun.

Ulkona sataa. Toistaiseksi vettä.

 Mummun ikkunasta näkyy märkä piha uusien puusälekaihtimien välistä (ja uskallapas kollipoika lirauttaa näihin!)

 Aamun sängynvaltaajat. Vintiö ja maailman viisain kissamummu.

Kiitos siskolle syksyisestä ovikoristeesta! Asettelen vielä paremmin, kunhan saan kunnon koukun oveen.

Kettukin näyttää tyytyväiseltä.

Viikko meni ja viikonloppu tuli Mummulaan

Huhuu! Onko siellä ketään? Täällä mummula ja mummun Kissapoika. En oo pissannu verhoihin nyt. Veivät kaikki kätevästi roikkuvat pois. Höh!
Tämän Kissapojan emon perhe on saanut rekisteröityä hauskan kasvattajanimen. Taitaa sanaleikki liittyä kissanruokaan (toivottavasti) enemmän kuin kissojen kasvatustapoihin. Uusia melkein sukulaisia tässä jäädään odottelemaan. Ja niitä tyttöystäviäkin, kai? Vai mitä ne sellaset on? Ihmiset niistä puhuu, en ymmärrä. Antakaa jotain ruokaa vaikka, siitä ymmärrän paremmin. En kyllä tykkää, kun mun ruokaan laitetaan jotain vitamiinipillereitä. Olen yrittänyt tyhjentää mummukissan kuppiakin, salaa. Sielläkin on niitä samoja. Ne kyllä häviää sieltä kupista lopulta. Olenkohan mä kuitenkin vahingossa tullut syöneeksi ne??

Tänään mummu käy apteekissa ja hakee paketin madotuslääkettä ja sitä ei kerrota kissoille etukäteen! (mummun huomautus)

Mummun viikko mennä hupsahti nuhaisena ja ääni maassa, vaan ei mieli. Seuraavassa huono, pieni kuva kivasta, isosti äänekkäästä asiasta, joka päätti arkisen viikon. Taattua laatua, kuin entisen mainoksen... olikse joku auto, vai?

No tämä on musiikillinen kestosuosikki keski-ikäisille keski-ikäisiltä miehiltä. Aina jaksaa kolahtaa!

Paprikan kasvatusta ja kissanriiviö

Nyt se punertaa! Ja uusia pieniä, vihreitä alkuja tulee lisää. Saa nähdä, millanen paprikaviljelmä mummulaan vielä syntyykään.

 Poikakissasta on sitten tullut varsinainen riiviö.Paitsi, että se syö kaiken mitä näkee (lukuunottamatta kissan kuivaruokaa), se jodlaa kaiket yöt ja kiertää ympäri asuntoa riehumassa. Kysyin jo naapureiltakin, häiritseekö moinen meteli heitä. Onneksi ei!
Metelöinnin  lisäksi poika hyökkäilee mummukissan kimppuun, eikä opi ollenkaan, vaikka saa köniinsä harva se päivä. Ihmettelin eilen töistä tullessani, mitä ihmeen valkoista villaa on eteisen matossa. Tänään selvisi. Poikaa oli vähän "koulutettu".
Tämän lisäksi se vintiö harrastaa vielä verhoihin ruikkimista. Ensin mummun työpöydän ääressä olevan ikkunan laskosverhoon. Pesin sen ja laitoin etikkaa. Paikalleen ripustamista seuraavana päivänä uudelleen sama juttu. Samaan kohtaan. Ja sitten vielä pojan huoneen verhoon kirjoituspöydältä tähdäten! Voi hitto!! Onneksi ei ihan sitä kolmea litraa (!!!) mitä hiekkalaatikkoon, mutta kiusa se on pienikin kiusa. En viitsinyt edes kuvaa ottaa!

Muuten poika on oikein herttainen ja sosiaalinen tapaus.

Humalan haitat

Humala on haitannut elämää jo useamman viikon ajan. Ulos ei näe kunnolla ja kaikki näyttää sisälläkin hämärältä. Tänään tapahtui sitten se lopullinen romahdus, joten oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotakin. Yksin koin olevani tilanteessa kuitenkin voimaton, joten pyysin pojan ja kissat tuekseni.

Tukevat puutarhasakset kouraan, pojalle ruuvimeisseli ja kissat vaan muuten pyörimään jaloissa. Poika purki romahtanutta köynnöstukea sitä mukaa, kun minä pätkin sormenvahvuiseksi varttunutta humalaa. Oli sitkeää ja varmaan miljoona kertaa kiertynyt paitsi meidän pihan kasveihin ja siihen romahtaneeseen kaareen, myös naapurin väliaitaan ja salakavalasti se oli ryöminyt pitkän matkaa heidänkin puolelleen. Ilmassa leijaili keltainen siitepöly ja hedekukkien pilvi laskeutui hiuksiin, vaatteisiisn ja lopulta myös pihalle ihan joka puolelle. Atshii! Ja vielä toisen kerran.

Metallinen kevyt köynnöstuki oli vääntyillyt lähes solmuun sitkeiden  kasvien voimasta ja sen matka jatkui  purkamisen jälkeen suoraan metallinkeräysastiaan.
Nyt on valoa ja terassikin näyttää kasvaneen!

Aika kasa biojätettä!

Valoisampi näkymä sisältä samaan jätekasaan

Näistä olisi voinut punoa vaikka korin tai...

Loppuja pätkiessäni (siistin samalla myös kulahtaneita pensasruusuja), poika paistoi tämän syksyn ensimmäiset joulutortut ja keitti kardemummakahvit! Nam. Ja eihän jouluun ole enää kuin vajaa 12 viikkoa, jos oikein laskin.