Sunnuntai-iltana yhtä sun toista

Suomen kieli on hassua. Tv:n Säätiedottaja seisoi kartan edessä  varoitteli kuuroista. Ajattelin mennä huomenna pyörällä töihin. Jos kohdalle osuu niitä kuuroja, ajanko varovasti ohi kelloa soittamatta vai vetäisenkö sadetakin päälle? Huono vertaus. Otan sen sadetakin ainakin mukaan.
Menipä viikko vikkelästi. Yhtään merkintää tänne en saanut aikaiseksi. Höh!
Olisin voinut ehkä kertoa, miten kummallista on uudessa työpaikassa, kun uusia kasvoja on liikaa eikä kaikille meinaa löytyä muistilokeroistani nimiä. Tuskin se ketään kiinnostaisi. Tai miten roskista viedessä (siellä töissä) meinasin eksyä, kun alakerran käytäviä vaikutti haarautuvan joka suuntaan. Kotona sentään löydän roskiksille ja takaisin vielä ihan vaivatta.

Kirpparipöytä on edelleen käytössä. Kaappeja on siivoiltu ja ylimäärää kiikutettu kiertoon. Tällä hetkellä killinkejä on kertynyt enemmän kuin pöytävuokran verran. Vielä tuota "roinaa" riittää. Aika hyvin olen välttynyt kantamasta "korvaavaa tavaraa" kirpparilta kotiin päin.

Poikkeus. Se vaan oli niin hyvän värinen!

Puutarhahommat vaihtuivat viikonloppuna ompeluun. Ulkona satoi. Välillä vähemmän, välillä enemmän. Piha alkaa olla kyllä siinä kunnossa, että sen perkaamiseen ei yksi viikonloppu taida edes riittää. Puutarhuri on laiskotellut. Täytyy pitää takaovi kiinni, muuten humala kasvaa varmaan olohuoneeseen. Koko piha on humalassa. Köynnösmalli peittää sille varatun kehikon, naapurin väliaidan (en ole uskaltanut kurkistaakaan kuinka pitkälle se on edennyt naapurin pihan puolelle). Se on kietoutunut juhannusruusupensaisiin ja kaikkeen muuhunkin kasvillisuuteen, mitä kohdalle on sattunut. Ja sitten on vielä tuo varsinainen Riesa - maahumala! Sitä on kaikkialla! Se näyttää kasvavan vaikka paljaalla hiekalla. Täytynee paneutua pihan raitistamiseen ihan lähiaikoina tai heti niiden jälkeen.

 Työnjohtaja katselee ikkunasta, miten humalakasvusto pyrkii kohti ulko-ovea. Mukana apupoika,joka tässä on ilmeisen hiljaa. Illalla ja etenkin yöllä alkaa varsinainen jodlaus!

Illat tuntuvat jo kamalan lyhyiltä. Pimeä tulee ihan liian aikaisin. Onneksi on hyvä syy poltella kynttilöitä ja
 nauttia hämärästä! Tai retkottaa sohvalla suorittaen aikamatkustusta 1700-luvulle.

Ai niin. Sattuihan viikonlopun aikana yksi kummallinen asia (varmaan järjellinen selitys sillekin löytyisi jostakin). Avasin alkuviikosta ostetun kananmunakennon. Olivat Pirkka-kanat innostuneet niin vapaudestaan lattiakanalassa, että olivat munineet oikein tuplat! Kaikissa kymmenessä sama juttu!

Osa syötiin paistettuna, osan rikoin monitoimikoneen kulhoon pyörimään valkoisten papujen, pinaatin, parsakaalin,tomaatin, juustoraasteen, ruokakerman ja mausteiden sekaan. Nostelin syntynyttä massaa sitten uunipannulle ja kypsentelin uunissa aika hyvän makuisiksi kasvispihveiksi. Vielä riitti kaksosmunia keitettäväksikin.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille niille kolmesta kolmeenkymmeneen, jotka täällä joskus käyvät (salaa?) lueskelemassa!!