Kotona pari tuntia unta, pari tuntia tv:n tuijottelua (älkää kysykö mitä sieltä tuli) ja sitten nukkumaan katselemaan tosi levottomia unia (sen takasi kohtuullinen annos ibuprofeenia).
Aamulla ei sitten tuo lämpötila noussutkaan kuin hädin tuskin 36 asteeseen, joten katsoin aivastelusta ja niistämisestä huolimatta taudin voitetuksi.
Kirpparille siis täydennystä ja sitä ennen hiuksista viistoista senttiä kampaamon lattialle. Oudolta tuntuu. Jäljelle jääneet hiukset. Vielä riittää mummunutturaan onneksi. Täytyy pitää imagosta huolta.
Täälläpäin (onkohan muuallakin päin) on muutaman vuoden aikana tullut jalakulkijoille tavaksi heilauttaa kättään autoilijalle kaiketi kiitokseksi, kun tämä armollisesti päästää ylittämään tien suojatietä pitkin. En muista törmänneeni tällaiseen tapaan vielä esim. kymmenen vuotta sitten. En kyllä törmäillyt vilkuttelemattomiin jalakulkijoihinkaan eivätkä autot minuun jalankulkijana. Kai suojatien käyttämisestä muun liikenteen seassa on tullut sellainen extreme-laji, että helpotuksesta kiittelee, kun hengissä yli selviää.
Tässä liikennettä noin nelkyt vuotta sitten!!
Kohta lähden ylittelemään suojateitä. Autojen välistä liikenteen sekaan.
Ja sieltä silmänruokalenkille:
Tai sitten piiloudun ompelukoneen taakse , jos alkaa sataa.
P.S. Poika harjasi birmapojan. Yleensä karvanlähtö on ollut vähäistä....
Tämä ei siis ole lumipallo!
2 kommenttia:
Hei Maina! Mukavaa kun olit käynyt blogissani :) Ihana syyskuva sinulla tuossa! Ja ihana "lumipallo" :)
Onneksi tautisi jo helpotti.Suhteellisen vähällä onneksi pääsit.
Ihana pikku fiiju siellä kuvassa.
Mukavaa sunnuntaita.
Kiitos kommentistasi.Pitsit piti ihan pieninä paloina repiä irti.Olivat painuneet niin syvälle betoniin.Toisaalta hyvä,jäi siten kunnon kuviot ruukkuun.
Vastasin sinulle myös blogissani.
Lähetä kommentti