lauantai 25. syyskuuta 2010

Naakkapa katosi sotakapakkaan ja muita lauantaiajatuksia

Eilen iski kummallinen flunssa. Yhtäkkiä raihnaisen ruumiin lämpötila kohosi päälle 38 celsiuksen. Vatsaan koski ja palelsi. Ja tietysti työpaikalla tilanne se, ettei ihan välittömästi päässyt lähtemään kotiin potemaan. Onneksi kiire myöhemmin helpotti ja kiitos tosi mukavien työkavereiden, pääsin hytisemään kotiin vähän oletettua aiemmin. Matkalla iski sitten armoton päänsärky.
Kotona pari tuntia unta, pari tuntia tv:n tuijottelua (älkää kysykö mitä sieltä tuli) ja sitten nukkumaan katselemaan tosi levottomia unia (sen takasi kohtuullinen annos ibuprofeenia).
Aamulla ei sitten tuo lämpötila noussutkaan kuin hädin tuskin 36 asteeseen, joten katsoin aivastelusta ja niistämisestä huolimatta taudin voitetuksi.

Kirpparille siis täydennystä ja sitä ennen hiuksista viistoista senttiä kampaamon lattialle. Oudolta tuntuu. Jäljelle jääneet hiukset. Vielä riittää mummunutturaan onneksi. Täytyy pitää imagosta huolta.

Täälläpäin (onkohan muuallakin päin) on muutaman vuoden aikana tullut jalakulkijoille tavaksi heilauttaa kättään autoilijalle kaiketi kiitokseksi, kun tämä armollisesti päästää ylittämään tien suojatietä pitkin. En muista törmänneeni tällaiseen tapaan vielä esim. kymmenen vuotta sitten. En kyllä törmäillyt vilkuttelemattomiin jalakulkijoihinkaan eivätkä autot minuun jalankulkijana. Kai suojatien käyttämisestä muun liikenteen seassa on tullut sellainen extreme-laji, että helpotuksesta kiittelee, kun hengissä yli selviää.


Tässä liikennettä noin nelkyt vuotta sitten!!

Ai että miten nuo otsikon kadonneet naakat juttuun liittyvät? Eivät muuten mitenkään, paitsi että näin VALTAVAN lauman kyseisiä lintuja kotiin tullessa. Silloin tuli mieleen tuo lasteni ja heidän serkkujensa vuosia sitten hokema palindromi. Lue siis kummasta päästä tahansa.
Kohta lähden ylittelemään suojateitä. Autojen välistä liikenteen sekaan.


Ja sieltä silmänruokalenkille:


Tai sitten piiloudun ompelukoneen taakse , jos alkaa sataa.

P.S. Poika harjasi birmapojan. Yleensä karvanlähtö on ollut vähäistä....

Tämä ei siis ole lumipallo!

2 kommenttia:

Sesse kirjoitti...

Hei Maina! Mukavaa kun olit käynyt blogissani :) Ihana syyskuva sinulla tuossa! Ja ihana "lumipallo" :)

JaanaElina kirjoitti...

Onneksi tautisi jo helpotti.Suhteellisen vähällä onneksi pääsit.

Ihana pikku fiiju siellä kuvassa.

Mukavaa sunnuntaita.
Kiitos kommentistasi.Pitsit piti ihan pieninä paloina repiä irti.Olivat painuneet niin syvälle betoniin.Toisaalta hyvä,jäi siten kunnon kuviot ruukkuun.
Vastasin sinulle myös blogissani.