Tukevat puutarhasakset kouraan, pojalle ruuvimeisseli ja kissat vaan muuten pyörimään jaloissa. Poika purki romahtanutta köynnöstukea sitä mukaa, kun minä pätkin sormenvahvuiseksi varttunutta humalaa. Oli sitkeää ja varmaan miljoona kertaa kiertynyt paitsi meidän pihan kasveihin ja siihen romahtaneeseen kaareen, myös naapurin väliaitaan ja salakavalasti se oli ryöminyt pitkän matkaa heidänkin puolelleen. Ilmassa leijaili keltainen siitepöly ja hedekukkien pilvi laskeutui hiuksiin, vaatteisiisn ja lopulta myös pihalle ihan joka puolelle. Atshii! Ja vielä toisen kerran.
Metallinen kevyt köynnöstuki oli vääntyillyt lähes solmuun sitkeiden kasvien voimasta ja sen matka jatkui purkamisen jälkeen suoraan metallinkeräysastiaan.
Nyt on valoa ja terassikin näyttää kasvaneen!
Aika kasa biojätettä!
Valoisampi näkymä sisältä samaan jätekasaan
Näistä olisi voinut punoa vaikka korin tai...
Loppuja pätkiessäni (siistin samalla myös kulahtaneita pensasruusuja), poika paistoi tämän syksyn ensimmäiset joulutortut ja keitti kardemummakahvit! Nam. Ja eihän jouluun ole enää kuin vajaa 12 viikkoa, jos oikein laskin.
4 kommenttia:
Siellä siis on "humalassa hilluttu" ja torttuiltu. Olis kannattanut siis polkaista käymään...
Mukavaa lauantain jatkoa!
Humala on sitkeä ja sisukas. Takapihallaani piti kasvaman yksi humalasalko, mutta se on kans keikahtanut ja maassa on haarautuneita versoja, jotka takertuvat jalkoihin ja kiertyvät ympärille.
Nuo verson luikerot onkin inhottavia kun ne tarttuvat kiinni vaatteisiin ja repivät naarmuja ja aiheuttavat kiusallista kutinaa pitkän aikaa. Ensi kesänä tuo humalanrutale saa puutarhasaksista heti kun ulottuu viereisen aidan korkeudelle. Vielä on loput repimättä räystäskourusta.
Tänään mökillä kaivoin humalan juuria maasta,kun se oli levinnyt kukkapenkkiin.Aikamoinen homma.
Pyöräytä kranssi kuivista humalanoksista.Tulee kiva.Muistoja humalasta.
Mukavaa uutta valoisampaa viikkoa.
Lähetä kommentti